Kun koulutus tuli pakolliseksi Ranskassa 1900-luvun alkupuolella, älykkyysosamäärän (IQ) keksi syntyperäinen psykologi Alfred Binet yrittäen kerrostua opiskelijoita ja tarjota ylimääräistä apua heikossa asemassa oleville. Jotkut uskoivat hyötyvänsä interventioista varhaisessa elämässään, jotta heiltä voitaisiin säästää asumisten asuttamista. IQ-testi koostui kysymyksistä, joissa arvioitiin erilaisia taitoja, kuten huomio, muisti ja ongelmanratkaisu. Niitä ei perinteisesti opetettu kouluissa, mutta ne pidettiin tarkimpina menetelminä ennakoida oppilaiden saavutuksia. Binetin mallin mukaan älykkyys muuttuisi iän myötä eikä pysyisi staattisena syntymästä lähtien. Kronologisen iän lisäksi hän esitteli henkisen iän periaatteen, jolla yksilöllisiä kykyjä verrattiin tiettyjen ikäryhmien keskimääräisiin pisteisiin. Siitä huolimatta hän suhtautui edelleen kriittisesti omaan testausjärjestelmäänsä, joka ei ottanut huomioon paljon sekoittavia muuttujia eikä käsitellyt älykkyyden monitekijöistä luonnetta, mikä vaarantaa yleistettävyyden.
Binetin pyrkimysten jälkeen on kehitetty lukuisia tutkimusvälineitä. Vuonna 1916 Stanfordin yliopiston psykologi Lewis Terman muutti Binetin IQ-testiä tutkimalla useita amerikkalaisia ja julkaisi version, joka korjasi alkuperäiset puutteet ja oli laajalti tunnustettu koko maassa. Tuloksena oleva Stanford-Binet IQ -testi on pystynyt havaitsemaan älyllisesti edistyneet sen sijaan, että keskittyisivät pelkästään taajuuksien alempaan päähän, ja on edelleen saavuttanut suosiota myöhemmillä tarkistuksilla ja validoinneilla. Yhdysvaltain armeija käytti toisen psykologin Robert Yerkesin luomia armeijan alfa- ja beetatestejä parempien nimitysten suhteen vasta ensimmäisen maailmansodan aikana liittyneiden kapasiteetin suhteen. Ensimmäinen oli kirjallinen koe, kun taas jälkimmäinen kehitettiin voittamaan lukutaidottomuus ja kielimuuri. Korkeimmat maalintekijät koulutettiin upseereiksi, kun taas heidän matalat kollegansa vapautettiin armeijasta. Se oli virstanpylväs, koska älykkyysosamittauksen soveltaminen ylitti akateemiset syyt.
Viime vuosisadan puolivälissä David Wechsler esitteli uuden ja merkittävän Wechsler Adult Intelligence Scale (WAIS) maailmalle tekemällä parannuksia Binetin prototyyppiin. WAIS: n lisäksi Wechslerin lapsille tarkoitettu älykkyysasteikko (WISC) ja Wechslerin esikoulu- ja ensisijainen älykkyysaste (WPPSI) on suunniteltu erityisesti nuorille. Wechsler-asteikoista on tullut tähän mennessä yleisimmin käytetty arviointityökalu ja perusta, jolle on kehitetty useita muita testausjärjestelmiä.